|
TERO ALANKO | Soundi
Turkulaisen Wojciechin popmusiikki on pitkää ja raukeaa. Rauhallista tasatahtia lykkivän Halipuut-sävelmän yksinkertaisesti kiertävä kosketinteema ja yhtyeen kauniisti kuin sumun läpi kuuluva soitto viehättävät kovasti, mutta varsinainen aarre on vinyyliseiskan kääntöpuolella. Älä itke meteoriparvi -raidan utuinen, rikas ja lämmin äänimaisema soi tyylikkäästi Bowien Low-klassikon pop-puoliskon hengessä. Erittäin elegantti tunnelmointi toimisi takuulla isompanakin annoksena.
ILKKA VALPASVUO | www.desibeli.net
 
Kääntö –levy-yhtiön vinyyliseiskatrilogian kolmas osa esittelee Wojciechin, unelmoivan kaunista leijailupoppia suomenkielellä esittävän artistin, jonka soitossa melodia leijuu, akustinen kitara tunnelmoi, koskettimet soivat kuulaina ja laulu on persoonallisen vinovireistä. Hivenen kuin esimerkiksi Karkkiautomaatilla, paitsi että Wojciechin solisti vinoilee tasaisesti siinä missä Jansku vain hetkittäin taittuu täysin vireensä ulkopuolelle.
Levyn ykkösraita Halipuut tunnelmoi miltei yltiöromanttisissa tunnelmissa ja saa ylimääräisen jatko-osan pienen ”sadekuuron” jälkeen. Kääntöpuolen Älä itke meteoriparvi humisee liikkeelle kitarajunnauksella ja miltei uhkaavilla koskettimilla. Viimeistään laulun alkaessa suupielet kääntyvät taas ylöspäin ja autuas huojunta jatkuu. Kappale kuulostaisi myös saaneen hivenen puhallinmausteita väliosiinsa, vai luodaanko nekin koskettimilla? Lopussa kitara karkaa miltei ulisevaan junnaukseen muun kappaleen jatkaessa unista leijailuaan. Lupaavaa lisäystä kotimaisen hissuttelupopin tarjontaan.
Netissä 2003 vastaantullut arvio, kirjoittaja tuntematon
Hoolimata ühe tuntud poola jazzmuusiku nime kandvast artistinimest on tegu täisverelise soome plaadiga. Kaks lugu psühhedeelilist laadi soomekeelset indierocki. positiivset või hoopis südantlõhestavat meeleolu tekitavad. Halipuut loo meeldiv ja nukker meesvokaal ja super ansambeldus, mõnus klaver ja muidu. Mulle hakkab kohutavalt tunduma, et soome keel on laulukeelena ikka väga tore ja hehe, haldjalik. Kuusumun profeetta, anyone? Isegi härra gilles peterson teab. B-poole lugu on helgemas meeleolus, aga sama hästi kõik. Jah, taaskord üks hea saavutus soome progressiivsema indiepopi suunast. Cool ja muinasjutu värk igastahes. (lõpumärkusena: päris huvitav diletantlik muusikateoreetik hakkab minust tekkima, anookei). Ahjaa ühe mp3-faili saab ka selle vinüüliga kaasa ;)
|
